PIKKUJOULUN MUISTON KUNNIAKSI
NYT ON PIKKUJOULU!
(Raimo Tuomainen)
Luuletko,
että
olisin
juonut vettä?
Etkö hölmö
tajua,
etkö tunne
hajua?
Olen juonut
viinaa,
niin ei
huolet piinaa.
Nyt on
pikkujoulu!
Nyt on
pikkujoulu!
Olo on nyt ookoo,
kun on pikku-joo…
Ja se
isompikin odottaa.
Syksyn
mittaan riittää ihan kyllin marrasta.
Meno siksi
ei nyt ole perin harrasta.
Tuotiin
juomaa, tuotiin pukki, tuotiin varrasta!
Olin
kiltti, sillä repinyt en parrasta,
joulupukin
nutun vain auki tarrasta.
Tuli kiistaa
siitä, onko vastaa vai vihtaa,
samoin siitä, kuka kyllä ja ken ei pihtaa.
Silti viimein koitti täysi yksimielisyys
sekä sopertelu, outo puolikielisyys.
Totesimme kaikki: energiat nieli
syys!
Nyt on
pikkujoulu!
Nyt on
pikkujoulu!
Olo on nyt ookoo,
kun on pikku-joo…
Ja se
isompikin odottaa.
Illan
mittaan alkoi enkeleitä näkyä.
Kiinni ei
vaan saatu, vaikka teimme täkyä.
Hauskaa lienee
lentää, ei vaan ole siipiä.
Niin kuin
tontut aiomme jonnekin hiipiä.
Joulukoristeita
ei saa meistä riipiä!
Budjetti ylittyi, vaan vinguteltiin visaa.
Paljonkin nieltiin, harjoitettiin nielurisaa.
Ja illan mittaan käytiin monenlaista kisaa.
Vaan nauru hymyyn vaihtui, oltiin Mona-Lisaa,
ei torni pystyssä. Kai muistutettiin Pisaa.
Nyt on
pikkujoulu!
Nyt on
pikkujoulu!
Olo on nyt ookoo,
kun on pikku-joo…
Ja se
isompikin odottaa.
Luuletko,
että
olisin
juonut vettä?
Etkö hölmö
tajua,
etkö tunne
hajua?
Olen juonut
viinaa,
niin ei
huolet piinaa.
(Sävelkin tähän oli, mutta se ei jäänyt henkiin…)