Elämän tärkeisiin asioihin kuuluvat tietenkin lapset: pienimmät (äiti Anita Tuomainen) ovat Ansa (s. 2014), Elina (s. 2016) ja Inka (s. 2018).

Toki myös jo aikuisimmat lapseni (Eeva-Liisa Tuomaisen kanssa) ovat tärkeitä. Maunu (s. 1980) on jo työelämässä, suuntautunut matemaattisesti ja tietoteknisesti. Sonja Honkala (s. 1985) asustaa Ylöjärvellä ja hoitaa Artoineen kolmea poikaa, Jamia (s. 2010), Mikoa (s. 2014) sekä Venniä (s. 2016) ja Mette-tytärtä (s. 2020). Sonja työskentelee lapsipedagogiikan puolella. Keskisarjaa ovat (yhdessä Minna Tuppuraisen kanssa) Sandra (s. 1999), Mikael (s. 2000) ynnä Aura (s. 2004).

Erityinen elämän keskipiste on nepalilaislähtöinen vaimo Anita Tuomainen. Tiemme yhtyivät ollessani vapaaehtoistyössä kathmandulaisessa orpokodissa, hänen työpaikassaan. Varsin pettyneenä elämän vastoinkäymisiin huomasin yllättäen keskellä perin erilaista kulttuuria olevani rakastettu ja rakastava.

Tärkeää minulle elämässä ovat olleet työ ja medikalisaatioteema.Teini-iästä lähtien minulle on ollut leimallista yhteiskunnallinen pikkuaktiivisuus (esim. olen tuominnut aikoinaan vuosia käräjäoikeuden lautamiehenä). Olin aikoinaan, 80-luvun alkupuolella, perustamassa Kuopioon vihreää liikettä, enkä ole siihen kyllästynyt vieläkään. Innokkaimmillani olen toiminut puoluehallituksessa ja kaupunginvaltuutettuna, kerran olin myös kansanedustajaehdokas.

Koulutukseltani olen yhteiskuntatieteiden lisensiaatti ja hallintotieteiden maisteri. Sain kasvatuksen Kuopion Klassikassa; minulle tungettiin valkohattu päähän keväällä 1976. Täytyy mainita kaksi pitkäaikaista innostavaa opettajaa, Helka Nurmi (äidinkieli), joka innoitti kirjoittamaan, sekä ruotsin opettaja Ritva Pirinen, joka sai itäsuomalaisen lämpenemään toiselle kotimaiselle. Vaikka ruotsin harrastus on jäänyt ja aktiivinen sanavarasto on huvennut, muistot kesätöistä Ruotsissa ovat elävät ja asenne naapurimaahan sydämellinen.

Akateemiset perusopinnot kävin Tampereen yliopistolla, semmoinen kuin aluetiede oli pääaineeni. Valmistuin vuoden 1983 alkupäivinä, tuon jälkeen olin töissä Kuopion yliopiston kansanterveystieteen laitoksella ja Kuopion lääninhallituksen sosiaali- ja terveysosastolla. Sitten kotiuduin Pohjois-Savon sairaanhoitopiiriin, vuoteen 2021, jolloin siirryimme Kuopiosta Tampereelle.

Työn ohella olen harrastanut akateemisia jatko-opintoja sen verran, että sain lisensiaatin paperit vuonna 1997; pääaineena Kuopion yliopiston opinnoissani oli sosiologia. Minulla on terveyssosiologin identiteetti. On minulla myös herastuomarin arvo. Sen voi saada lautamies vähintään 10 vuoden palveluksesta.

Pyöräilen innolla läpi vuoden, kernaasti kirjoittelen artikkeleita, väsäilen ajoittain riimejä ja pieniä runoja, kuuntelen musiikkia, varsinkin suomalaista lyyristä melodista rokkia (klassikkosuosikkeja Juice, Leevi & the Leavings, Hector, Eppu Normaali ja kauempaa hakien the Beatles - Abbakin…). Olen ex-maratoonari, mutta nyttemmin liikunta on, etenkin pienimpien synnyttyä, jäänyt vähälle.



Erityinen linkkisivu

Henkilökohtaisimpia linkkejä:

- Tuotoksia:

- Kuopion Kaupunkilehdessä ja Viikkosavossa julkaistuja kolumneja

- aforismeja

- runoja

- runoja tahi loruja lapsille

- naivistisia pikkupakinoita

- melodioita

- tatuointeihin sopivia mietteitä

- elämää ja cv:tä

- tieteistekstejä

- kuopiolainen maailmankatsomus


- vihreä feminismi

- savolaisvitsit, Tampere-vitsit ja Jyväskylä-vitsit

Tilastoa

Meille tekee hyvää syventyä myös eri uskontoihin, sillä ne ovat totisesti henkisen vallan käyttäjiä planeetallamme.

Usko ja taide ovat melkein yhtä, kumpikin luo tarkoitusta ja puhaltaa ihmiseen henkeä. Silkat tiedot ja tosiot eivät sytytä sieluun kipinää. Onneksi voimme sisäistää suuria uskomisen klassikoita (Jeesus, Buddha, Muhammed...). Muinaisten päivien viisaat eivät ole voineet puhua, kuten tänään ihmisille puhuttaisiin - onneksi on myös New Age-uskomuksia. On tukalaa olla läpeensä rationalisoitunut tieteisuskovainen. Vilvoittaa, kun sukeltaa väliin myös transsendentimpiin, perimmäisiä kysymyksiä syleileviin sfääreihin, jotka kyseenalaistuttavat arkipäivän itsestäänselvyydet. Perimmäisiä kysymyksiä ei kukaan voi kuitenkaan estää kumpuamasta, eikä tiede kykene niitä koskemaan. Olen suht avoin mystiseltä vaikuttaville innoituksille; se on sukuvika, kun esi-isät ovat olleet jonkin sortin velhoja.

Juicekin kehotti: Usko sinä vaan. Usko rohkeasti, mihin haluat uskoa. Älä anna toisten määrittää, mihin voi uskoa tai mihin uskot.



raimo.tuomainen@kuh.fi


n. v. 2008:

eXTReMe Tracker