OIKEAOPPISUUDEN KIROUS
2.2.2022 Viikkosavo
Maailma on täynnä uskontojen uhreja, aatteidenkin. Likainen hallitsee puhdasoppista.
Harva johtaja rohkaisee etsimään totuuksia. Toden kuuluu pysyä. Laumahenki myötäilee: muiden on uskottava sama kuuluakseen katraaseemme. Meissä on kylmä tuomioautomaatti lähellä sydäntä.
Osa haluaa pysähdystä, osalla on kiire tulevaisuuteen. Jännite näiden välillä on iäinen. Konservatiiveilla on menneestä kiteytynyt kuva hyvästä ja oikeasta, liberaaleilla se on avoimempi.
Ydinkysymys silti on, miksi konservatiivit haluavat sitoa muutkin näkemyksiinsä. Miksi toisia visioita ei arvosteta? Kuin liberaalit pakottaisivat heidät uuteen elämäntapaan. Mutta eihän: ei heidän tarvitse naida puolisoa samasta sukupuolesta, ei heidän tarvitse hylätä Raamattuaan. Kyse on toisten elämästä: saavatko he elää omien vakaumustensa ja oppiensa mukaan.
Vaikkapa kokoomuksessa on taistoa konservatiivien ja liberaalien välillä. Konservatiiveista osa on toiminut niin, että sitä voisi kutsua jopa henkiseksi väkivallaksi tai häirinnäksi. Maalitus tehoaa.
Hartainta vanhaan takertuminen on kirkkokunnissa. Niissä tiedetään, mitä Oikea tarkoittaa ja mistä ei poiketa – ja etenkin, mikä nautinto on käyttää valtaa.
Uskonnot hallitsevat isoa osaa ihmissieluista. Ne alistavat, ne kahlitsevat. Ne luovat vastakkaisuuksia. Ne tekevät ihmisiä pelokkaiksi ja ahdistuneiksi. Jos uskonto keksittäisiin nyt, se ehkä kiellettäisiin epäterveellisenä. Usko voi tuoda turvaa ja tasapainoa. Se on yksilön omakohtainen ratkaisu pitää yllä uskonnollista kokemusta, joka voi avautua kelle vain. Se on kokemus siitä, että todellisuudessa ei ole pelättävää. Kollektiivisella tasolla on toisin. Uskonnot ilmentyvät johtamisena, sanelemisena ja syrjimisenä. Dogmit ja liturgiat opetellaan, ne kun ylläpitävät puhtautta.
Kristitty hindu, buddhalainen kristitty, evankelis-luterilainen muslimi… Miltä kuulostaa? Ei kummalta sinänsä: joku on tehnyt oman synteesinsä. Vaan dogmaattisesta näkökulmasta ajattelija on tehnyt kuolemanvakavan virheen! Hän on kyseenalaistanut uskontojen perustan. Oikeaan ei kuulu tartuttaa väärää. Jopa oman synteesin tekeminen saman uskonnon konservatiivisista ja liberaaleista ajatuksista on johtanut synkkiin kohtaloihin. Uskontojen uhreja on syrjäytetty läheisistään.
Uskonto on uskonjohtajien lemmikki. Valitettavasti se on usein alistamisen instrumentti. Se pukeutuu neonvaloon, mutta alla onkin pimeys. Pahimmillaan se on ihmisten hyväksikäyttöä, jota on vaikea kyseenalaistaa. Se lietsoo pelkoa, jotta sitä voitaisiin käyttää lääkkeenä luomaansa pelkoa vastaan.
Haluatko oikeaoppisiin? Johtajilla on aina puoleensavetävä markkinoinnin taito. Hylätty lauman jäsen osoittaa, miksi henki voi muuttua lihaksi tullessaan. Silmät avautuvat toisin kuin johtajia ja mannekiineja kuunnellessa. Haluatko johdetuksi? Janoatko tuomioita? Kavahtakaamme varmuutta. Totuus elää vain kehittyessään.
Raimo Tuomainen