MAHDUTKO MUOTTIIN?
22.2.2020 Kuopion KaupunkilehtiIät ja ajat ihmisiä on standardoitu ja tungettu muotteihin. Räikeimmät esimerkit mielettömästä ihmisyyden moninaisuuden tukehduttamisesta ovat Sparta ja natsi-Saksa, mutta sievemmin ja lievemmin tuota on tapahtunut ja tapahtuu ympäri maailman.
Seksuaalisuus ja sukupuolisuuden eri ilmentymät ovat kaikille herkkiä asioita. Niissä monimuotoisuutta on usein vierastettu. Monien uskontojen ja aatteiden oppimestarit ovat hahmotelleet, mikä on kelvollista ja hyväksyttävää. Säännöt sanelleille on ollut kipeä paikka, että jotkut eivät osoitakaan sellaista ihmisenä olemisen mallia, joita he ovat pitäneet suotavina.
Valtaosa ihmisistä aina luontaisesti virittyy yleisten odotusten mukaan. Heidän on kenties vaikea edes hahmottaa, kuinka tuskaista itsensä jatkuva kieltäminen voi olla ja miten se voisi heijastua ei vain tiettyyn osaan elämää vaan kaikkeen.
Muotit ovatkin estäneet joidenkin luontaista kasvua kukoistukseensa. Ihmiset ovat saattaneet ulkoisesti toimia vaatimusten mukaan, mutta kärsiä siitä sisällään. Muotti on tehnyt haavoja monen pintaan, ja osassa ihmisiä se on murskannut tuhoisasti jotain pintaa syvemmältä. Muottiin tungettu elämä on ollut kroonista tuskaa. Ja se on itsensä ja muiden pettämistä.
Suomessa sivistystason noustessa ja peruspsykologian viisauksien sisäistyttyä useimpiin alamme jo nähdä avoimemmin. Silti yhä moni haluaa tehdä meistä standardimiehiä ja –naisia, ja vain niitä. Ajatus on yhtä onnistunut kuin on se, että vuorokaudessa olisi vain joko yö tai päivä.
Kautta aikain on tiedetty, ettei kahtiajako päde, ja sitten teeskennelty, että päteehän. Niin monet miehet ovat joutuneet osoittamaan olevansa miehekkäämpiä, kuin mitä he todellisuudessa ovat. Niin monet naiset ovat tekeytyneet oman luontonsa vastaisiksi. Itsensä löytäminen ei aina ole helppoa mutta on elintärkeä prosessi.
On ilo, että on olemassa sukupuolisuuksien kirjo, monella ulottuvuudella tarkasteltuna. Meitähän on moneksi. Myös korostettu maskuliinisuus tai äärimmäinen feminiinisyys ovat arvostettavia piirteitä siinä missä keskinkertaisuuskin. Yhteiskunta on terveimmällä pohjalla ja ehkäisee pahoinvointia, jos kukin tässä voi olla sitä, mitä hän myötäsyntyisesti on. Miksi tekisimme toistemme elämästä viheliäistä?
Sallikaamme! Mikään yhteiskunta ei kuitenkaan salli kaikkea, eikä seksuaalisuudessakaan toisen ihmisen heikon aseman hyväksikäyttö ole hyväksyttävissä. Siinä on se kultainen perussääntö. Ja toinen on: kunnioittakaamme toisiamme ja toistemme erilaisuutta. Raimo Tuomainen