PASIFISTIN SYNNINTUNNUSTUS: TAISIN OLLA KIUSALLISEN VÄÄRÄSSÄ

20.7.2022 Viikkosavo

Kävin armeijan ylimielisenä. Halveksin sitä. Lapsellisesti kuvittelin voivani muuttaa edes yhtä komppaniaa hiukan rauhantahtoisemmaksi.

Eihän se onnistunut, niskuroin ja sain rangaistuksia. Olin pasifistijääkäri, vakuuttunut siitä, ettei Suomi enää tarvitsisi vanhaan tapaan armeijaa. Paasikiven–Kekkosen linja suhteessa itään riitti.

Lapsenuskoni säilyi pitkään: idässä oli rauhan rakastajien valtakunta. Se ei muka lähtisi hyökkäilemään, niin pahoin jo sodasta kärsineenä. Anteeksi väärinkäsitykseni!

Haavekuva Euroopasta laskeutumassa herttaisesti rauhan ja rakkauden laaksoon oli vahvasti ennenaikainen. Osaamme vihata vielä valtiollisestikin.

Myönnän: Suomi-neidon iholla on uhka. Ja meillä on niin kultaista puolustettavaa, ettei armeija ole turhake. Sotatilaankin kuuluu varautua. Suomi on demokratian ja moniarvoisuuden lähettiläs, itänaapuri ei.

Puolustettavinta Suomessa on vapaus, monivärisyys, oikeus olla väärässäkin. Kansanvalta toimii, mikä ei ole itsestäänselvyys. Meillä vaihdetaan johtajia.

Jossain ei haikailla uusia ideoita. Demokratian irvikuvassa toisinajattelu voi johtaa pidätykseen tai kuolemaan. Kansa kasvatetaan takertumaan vallankäyttäjille turvalliseen. Uudet näkökulmathan voivat avata silmiä ja uhata johdon asemaa.

Kuuliainen, sujuvasti hallittava kansa tuotetaan valhein ja pelottein. Aivopesuun ei tarvita sen kummempaa kuin vakaa, yksipuolinen informaatio. Etenkin uhkakuva ulkoisesta vihollisesta on kätevä; se yhtenäistää. Kansan on siinä turvallisinta nojata omaan pelastajaansa.

Perusongelma ei ole se, jos on mieletön tyranni. Ydinongelma on se, että yhteiskunta mahdollistaa pikkupiirien julkean vallankäytön. Rajaton asema herkistää mielettömyyksiin, mielivallan ja pakkomielteiden riehaan. Joka johtajalla menee pää sekaisin ilman suitsia.

Diktaturistille toimivat demokratiat ovat kauhistus. Ne toimivat kansalaisille malleina, jotka ovat itsevaltiaasta iljettäviä. Tämä on keskeinen selitys myös Ukrainan sodalle. Maa alkoi edetä demokratian tiellä. Tie oli tuhottava, ennen kuin Putinin alaiset alkavat nähdä siitä päiväunia.

Toisinajattelijat pitävät yhteiskunnan hereillä. He ovat korvaamaton takuu siitä, että yhteiskunta ei ole pakkopaita. Nauttikaamme vapauden maljoja heidän kunniakseen!

Ääriajattelukin on hyväksyttävä, kunhan siinä ei lietsota vihaa ja haluta pakottaa toisia ajattelemaan samoin. Vihapuhetta ja väkivaltaan yllytystä ei kuulu hyväksyä, mutta vaikkapa kansalaistottelemattomuuteen patistaminen on hyväksyttävää.

Erityinen arvo moniarvoisuudessa on medialla. Jos on yhden totuuden lehtiä, vastapainoksi tarvitaan toisia. Se ilmaisee näkemysten kirjon. Avoin tiedonvälitys pitää yhteiskunnan terveenä.

Ah Suomemme! Emme tukahduta. Ihmiset voivat ilmaista omaa erityisyyttään. Moninaisuus on hyvinvoivan maan tunnuspiirre. Monen on ehkä vaikea arvostaa vaikka pasifisteja, abortin vastustajia, uskovaisia tai kiihkoisänmaallisia. Vaikkei se olisi mukavuusalueella, on upeaa, että voimme olla tekemisissä itsestä poikkeavien kanssa.

Kaistapäisyydestä ei päästä. Se on ihmisluontoa. Vapaudessammekin ihmisille syntyy myös pöhköjä kuvitelmia salaliitoista ja trumpilaismaisia teorioita. Aatekuplista on hyvä olla perillä muidenkin kuin Supon. Avoimessa yhteiskunnassa tolkun ihminen saa niille immuniteetin. Sensuurin kuristamassa maassa taas kansalle voi syöttää poskettoman vääristynyttä totuutta. Ja kansa omaksuu sen.

Ole siis kiitollinen ihmisestä, joka tuntuu ärsyttävältä vouhottajalta. Hän on hyvä merkki: maassamme uskalletaan nähdä toisin. Se on maailmassa suuri rikkaus. Sinullakin on oikeus vaikka luoda oma kuppikunta.

Tunnustan syntini ja naiiviuteni: puolustusvoimien riittävä voima on vielä tässä maailmassa perusteltua. Pitää tarjoilla uhkia, ettei moninaisuuttamme rynnätä tuhoamaan. Jos minusta on ollut armeijan käyneenä naapureille pelotteeksi, edes tilastolliseksi, minuakin sopii kiittää.

Ei arvaa, vaikka seuraavassa elämässä kävisin RUKin.

Raimo Tuomainen