KAKSI RAKASTANI

10.11.2021 Viikkosavo

Se on polyamoriaa, kun rakastaa useampaa kuin yhtä. Minulla on kaksi rakasta.

Toinen rakas on Kuopio, toinen on Tampere. Toki minulla on vähemmän ilmeinen mielitiettykin; se on lyhytaikainen kotikaupunkini Tukholma. Suosikkimaa Ruotsi on vain ikävästi merten takana. Huippumaa Nepal se vasta kaukana onkin. Sitäkin kohtaan tunnen paljon.

Oikein muissa kaupungeissa en mielisi asua kuin näissä kahdessa. Enkä ole tavattoman ainutlaatuinen, sillä juuri nuo kaksi ovat toistuvasti kyselytutkimuksin maan vetovoimaisimmiksi todetut. Ne todella vetoavat ja niissä on voimaa. Viimeisimmät muuttotilastotkin osoittavat, että ihmiset ymmärtävät hyvän päälle. Tampereelle muutetaan, ja Kuopioon.

Kuopiolainen olen ollut elämästäni yli 90 %. Nyt koitti toisen rakkaan vuoro. Tampereen seireenit alkoivat kutsua aina vain lujempaa, monellakin tapaa. Etenkin vaimolla oli imua Tampereen työmarkkinoille. Muutimme kesällä lähemmäs Suomen parhaita munkkeja, Pyynikin näkötornin munkkeja.

Loikkariksi en itseäni tunnusta. Vaikka voihan tämä liike sellaisenakin näyttäytyä, keltamustan hylkäämisenä. Silti minussa roihuaa hautaan saakka kuopiolaisliekki. On turha edes yrittää vieroittua Kuopiosta. Se on yhtä sitkeässä kuin Nalle Puh -tatuointini. Lienenköhän nyt tampereenkuopiolainen.

Kuopiolla on Tampereen menestystarinasta opittavaa. Mansessa lähdettiin ajat sitten yltiöpäisen rohkeaan kaupungin kehittämiseen. Aikoinaan se vaikutti suuruudenhullultakin. Se on tuottanut hunajaa ja hedelmää. Saman hulluuden savolaista versiota toivon Kuopiolle. Etenkin kansainvälistymiseen soisi panostettavan.

Tampereella on onnistuttu löytämään työläis-porvarillis-vihreistä haaveista yhteiset tekijät, yhdistymään yhteiselle asialle nimeltä Tampereen auvo. Tampereella on tarjottu tilaisuus monen kulttuurimuodon kukoistukselle. Bisnekset pyörivät, työpaikkoja on viljalti, joukkoliikenne toimii ja pyöräilyverkosto sen kuin vahvistuu. Uustamperelaiset puhkuvat kansainvälistä väriä. Viihdettä tai urheilua ei ole unohdettu, laulu raikaa milloin missäkin. Puistomaisuus on yhä vahva tunnuspiirre, arkkitehtuuri kutkuttaa. Talot kurkottelevat taivaisiin.

Mutta on Tampereellakin varmaan Kuopiosta opittavaa. Kuopiossa ihmisten meditatiivinen kyky rauhoittua, vain olla, on oma arvonsa. Vaikkapa liikennevaloissa on toinen ajastus. Tampereella tuntuu luontaiselta pitää kiirettä, vihreät kestävät vain hetken. Lupsakkuus – sekin olisi oiva kuopiolainen vientituote. Kun vähän savolaisittain pyörittelee, niin kaikelle voi nauraa.

Ja KuPS, ah! Olen piehtaroinut sen edesottamusten takia ylenpalttisessa hurmiossa. Älkää vain lähettäkö KuPS-tähtiä Tampereelle, Kuopioon he kuuluvat!

Olen siitä perverssi, että nautin tilastoista. Ja eritoten täyttymystä koen, kun katson Kuopion viimeisimpiä väestötietoja. Hyvällä tiellä jo ollaan. Kiitos siitä, Kuopion päättäjät!

Raimo Tuomainen