Raimo Tuomainen

ÄLÄ LUE TÄTÄ IKINÄ

- kirjan runot

 

Siniplaneetta Oy, Tampere 2010

3. painos

ISBN 978-952-5658-16-3

 

LYHYET

OPIKSI

 

Oksalla istuu, oksaansa sahaa.

Tuolta kun putoaa, ymmärtää: Ahaa!

Ei pidä toistaa, teki niin pahaa.

Kaupassa käynti, kassalle rahaa.

Omaksi tyyny, suojaamaan mahaa.

 

RABIES

 

Rabies-vaivoista

kärsin, siis raivoista.

Vedestä, kaivoista

tai jopa laivoista

roihahdan aivoista.

DEMARINAINEN

 

Ihailen erästä demarinaista.

Hän on suurhupakko, ihanan kaista.

Kellään ei silmät niin loista - tai paista.

Tilaisuus pelleilyyn… Hänhän ei laista.

Jos olen down, hän saa pois alamaista.

 

Jos tahdon syliini uumansa hoikan,

vaatiiko puolueloikan?

 

TAHTOISIN OLLA KANSSASI LIKI

 

Tahtoisin olla kanssasi liki,

tarttua tiukasti, olla kuin piki.

Saattaa vain tulla pikkuisen hiki.

 

VAPAUTTAA

 

Moni ei pullosta juo vaan vain boolia.

Varoa pitää ja toteuttaa roolia.

 

Varovaisuus, se luovuutta rapauttaa.

Sinun seurasi kovasti vapauttaa,

vaikka joskus puheesi napauttaa.

 

OLETKO SIUNAUS VAI VITSAUS?

 

Oletko siunaus vai vitsaus?

Sen näyttää arkinen yhteenhitsaus.

Pariin voi iskeä rakkauden kitsaus.

 

Jokainen suhde on riski.

Uupunut pari ja hirveä tiski...

Mielen voi vallata näykkivä piski.

 

GALAKTINEN RIEMU

 

On riemuni suuri, galaktinen!

On naisen valloitus faktinen.

On miehen oltava praktinen:

oli likööri vetoni taktinen.

Nyt sänkyyn, se kohta on aktinen.

ANNAT ANTEEKSI

 

Anna anteeksi, rakkaani.

Annatkin anteeksi! Niinkö? Vaude!

En pistä tulta takkaani.

Lämpiää kiuas, odottaa laude.

Puhdistusmenot alkavat sitten.

Toistan thanksin, mercin ja bitten.

 

SIITETÄÄN

 

Minulla on pullo äitelää juomaa.

Enemmän juo kuin viimeksi joit.

Tule vain huoletta, ei kukaan huomaa.

Siitetään, kun kerran ovuloit.

 

TAHKO

 

Tahko ja siellä se seminaari!

Ja siellä se huikea baari,

jossa on rivissä hilpeää naista,

kaikki vain uottavat oikeanlaista.

 

Tarvitaan miehistä näyttöä,

iskukyvylle käyttöä.

Sujuu, kun saan lasiin täyttöä.

 

SINUSSA ON JOKIN

 

Sinussa on jokin taika tai taito

tehdä minusta aito.

Muille taas vääristyn puolisen milliä,

heille voin lausua: - Maukasta silliä!

SINÄ VOIT PÄÄTTÄÄ

 

Sinä loit minut. Olen vain huvitus.

Olen niin totta, kuin on mielikuvitus.

Sinä voit päättää, kun päätät vaan,

olenko, enkö. Kai olla saan?

 

TAHDON OSAKSI SINUA

 

Silkkaa itsekkyyttä en takamustasi hankaa.

Tahdon osaksi sinua, olemaan kuin tukirankaa.

Minä haluan aukaista mieltäsi painavan salvan.

Pelkään: minut jos hylkäät, tuota mieltäsi iäti kalvan.

 

TÄHTIMERKKI JA VUOSIKERTAA

 

Kriteerejäsi en täytä,

sen minä kyllä arvaan.

Kummoiselta en näytä.

Koiraa ei katsota karvaan!

Silti ei löydy minulle vertaa,

olen tähtimerkki ja vuosikertaa.

 

JOS OLET NOITA

 

Rukkaset saanko vai annatko suuta?

Jos olet noita, niin olenkin luuta.

Haluan keskeesi, en juuri muuta.

Ja sitten luudasta – painathan puuta?

 

UOTTAKAA, NAISET

 

Fiksuin en lie, mutta en myöskään dorkin.

Saisinpa taas auki pullosta korkin...

- Naiset hoi, uottakaa, pian teitä sorkin!

 

KOSIMAAN

 

Kosia aion, jos vain muistan tänään.

Eilen jo piti, vaan päädyimme kränään.

Sitten se unohtui, homma tykkänään.

 

Eilen sen päätin: sormuksen ostan.

Jos ei se kelpaa, taatusti kostan.

Tai ehkä en. Kai vain kytkintä nostan.

 

KOHTI TAIKALAA

 

Sielussa palaa:

erittäin salaa

kohti Taikalaa!

Uskoa valaa,

jos joku halaa…

 

NYT, NYT, NYT

 

Enää en kestä painetta.

Nyt minä sinuun kajoan!

Tsunami olen, en lainetta.

Nyt! Nyt! Nyt - tai hajoan!

 

KOVANA TÄYTYY OLLA

 

Mies olen, kivestä enkä puusta.

Kun sinut kohtaan, pehmenen tosin.

Kovana täytyy olla, kun suusta

tärkeät sanat päästän. Siis kosin.

LAURA KARI

 

Mennäänkö naimisiin, Laura Kari?

Haluan olla sinulle pari.

Puetaan häissä päällesi sari.

 

RAKASTAN SINUA

 

Rakastan sinua, selässä nuoli.

Se on tosi, todempi, tosin.

Tuntuu kuin sinutta olisin puoli,

jokin osa, osempi, osin.

 

LOLA

 

Tänään saastutan, tänään roskaan,

mutta sen jälkeen en koskaan.

Tänään kiusaan ja tänään nolaan.

Huomenna keskityn Lolaan.

Sitten kun saan hänet omaksi,

rakastan kaikkea, myös tämän lukijaa!

Olen ylväs ja muuttunut somaksi,

enkeli, vain silkkaa tukijaa.

 

KUTISEVAT SILMÄSI

 

Muistan silmäsi aina, nuo kutisevat.

Kun muistelen, huuleni tutisevat

yhä janoten suudelmavuotasi.

Miksi konsanaan erkanin luotasi?

Sidekalvoja hieroit alinomaa.

Ja ne punoittivat, se se oli somaa!

 

Jos vain nimesi mieleeni palautuu,

pian kehosi mua vasten halautuu.

TAIVAS ON TOTTA

 

Taivas on totta. Se on osa naista –

tai ei ehkä osa vaan sfääri.

Se ei vaadi uskoa oikeanlaista

vaan rakkautta: niin häipyy ääri.

Tuo ykseys luo toivon. Niin jaloa,

kun synkinkin yö kuultaa valoa!

 

KOTI-ISI

 

Huomasin lattiaan syllyn.

Puhdistan sen, sitten järjestän hyllyn.

Vaihdan vaipat ja pesaisen pyllyn.

 

Tämä on elämä, siis koti-isin,

vaativa kyllä, ei älyllisin.

Kun yö saa, nautin äidistä nisin.

 

EN TEHNYT VÄÄRIN

 

En tehnyt väärin, en ainakaan myönnä.

Et sanonut "vedä", niin ymmärsin "työnnä".

Kun pyysin, annoit myös reilusti latua.

Oliko tahtosi harhaa tai satua?

Virhe on ensinkään kitua, katua.

Tekisin kaiken uudelleen alusta.

Myönnä vain. Kumpikin toimimme halusta.

Autio talo kerjäsi: kalusta!

JOISTAKIN

 

Joistakin keinun, kun alan kiikkua.

Hillaksi luulevat jotkut lakkaa.

Jotkut taas väittävät vihdaksi vastaa.

Mitähän mahtaakaan aivoissaan liikkua?

Lienevät jotakin pohjasakkaa

tai niitä, joista on snobbailu nastaa.

 

TULEPA

 

Tulepa tarkkaamaan, mitä teen.

Auringon etsin ja koppaan säteen.

Nyt polttaa, tulikin hätä käteen.

 

RUOTSI JA SUOMI

 

On vaikeaa elää maatta.

On Ruotsi ja Suomi ja mannerlaatta.

Ei kannata vihata, hata,

vaan rehdisti puhua, prata.

Jos vihaan, saan sitä vain katua, gata.

 

AMATÖÖRI

 

Amatööri lienen ihmistä tukemaan

ja analyyseja sanoiksi pukemaan.

Mutta sen osaan kirkkaasti sanoa,

että ei seuraani tarvitse anoa.

 

Saavun, kun haluat minut kuulemaan.

Jos toivot säpinää, pistetään tuulemaan.

Tärkeä on arvonanto ja luottamus.

Kuule: jos loukkaan, se on vain tuottamus.

 

TURKISSA

 

En osaa itselle lukea lakia.

Olen jo kumonnut kymmenen rakia,

Turkin vuoksi tai minkä vain takia.

Huomen kuin migreeni plus keliakia!

HYVINKÄÄ

 

Itsesäälissä ennen mitenkä ryvinkään.

Ei suru tappanut silti, ei syvinkään.

Lakosin kyllä. Vaan sitten näin Hyvinkään!

 

TÄLLAINEN OLEN

 

Tällainen olen, elämän vuolema,

tätä nyt kai, kunnes uudistaa kuolema.

Mitään en omista, olen pääomaa.

Haluan uskoa: köyhyys on somaa.

 

Kuolema meitä kalastaa vavallaan.

Ylhäällä asiat punnitaan tavallaan.

Kuoltua pärjään, vaikken piittaakaan hevistä.

Jeesus jos nielee, en kurkkuun jää evistä.

 

VILLAKOIRATARHA

 

Lattia on villakoiratarhani.

Vihdoin tein sen, että siististi lakaisin.

"Siivosti elelen" on silkka harhani.

Kun liikun, pölyän. Jospa vain makaisin?

 

(P)ALMUSUNNUNNUNTAI

 

Raha ei tahdo millään riittää.

Virpomaan riensin: almusunnuntai!

Pettyä sain. Ei tarvinnut kiittää.

Euroitta jäin. Kivat naapurit, vai?

 

OLEMME FIKTIO

 

Kaikki me elämme osittain satua.

Kierrämme totuutta. Suksimme latua,

jota ei tiede voi laitteillaan paljastaa.

Nähdäkseen sen tulee kentauri valjastaa.

Olemme fiktio, petosta lievästi.

Tottakin mukana, valhetta sievästi.

 

HULA-HULAA

 

Päätinpä tanssia hula-hulaa.

Ilmeni taipumis- ja joustopulaa.

Jäykkyys pois: tarvittiin vain lukkosulaa.

LUOVUUTTA

 

Luovuuden kanavoin luovaksi työksi.

En jätä päiväksi. Puhkean yöksi.

Sävellän. Rämpytän; naapuri kiihtyy...

Absinttipaukuilla maksakin viihtyy.

Haen fiilistä välillä katoilta.

Suojelusenkelit, pois joogamatoilta!

 

JEESUS

 

Jeesus selvisi piinoistaan.

Ei jäänyt hän hautaansa aloilleen.

Hän irtautui käärinliinoistaan -

ja ei kun kipusi jaloilleen!

Väliin hän ihmismuotoonsa sakeni,

mutta minne taas välillä pakeni?

Selvitän, jos pääsen saloilleen.

 

PRINSESSAT

 

Prinsessat, heissä silmä lepää!

Lempien olen – kun kukaan ei epää -

kuninkaanlinnojen lähistöt ravannut.

Ai, että olenko heitä myös tavannut?

En, mutta nimiään paljonkin kyllä.

Ja toivo – sitähän pidetään yllä!

 

LÄMPÖMITTARI

 

Lämpömittari osoittaa suhteemme,

se on minulla, piilossa syvällä.

Se mittaa mielipuhteemme -

nousee, jos olet minusta jyvällä.

 PETTYMYS

 

On tullut aika poskien vettyä.

Vuolaasti kärsin, vain kyyneltä tuotan.

Uskoin ja toivoin vaan sainkin näin pettyä.

Jumala, milloin taas ihmisiin luotan?

 

Sydän on kipeä, sielua pipittää!

Koska taas uskallan käsikkäin kipittää,

rannalla yhteistä viiniä lipittää?

Luotanko sanaan vai alanko ripittää?

 

SAIN TEKSTIVIESTIN

 

Sain tekstiviestin: ”On toinen.”

Kiitos vaan, helvetin loinen.

Vereni kyllä osasit imeä,

et muiden nähden, vaan kun koitti pimeä.

 

Muistoissa olet se vaikea tapaus.

Ole vaan. Tärkeintä nyt olkoon vapaus.

Sinua tuskin kauaa mietin.

Liidän jo, viemänä vietin.

KAIHO

 

Ruma se on, poljettu laiho.

Tuskaa se on, kaipaava kaiho.

Kuulemma auttaa, kun hammasta purren

surutyöurakoi, surren ja surren.

 

USKO

 

Usko voi parantaa montakin traumaa.

Mieltä jos rauhoittaa, hyvä lie vaste.

Uskonto ihmiset joukoksi saumaa.

Niin, miksi tarvitaan vaikkapa kaste?

Persoona uitetaan osaksi laumaa.

Kaikki vain nipussa: kopy ja paste!

 

KARI MERELLÄ

 

Ihminen lienen, täytetty verellä.

Itseni tunnen vain kariksi merellä.

En osaa nauttia aaltojen tyrskyistä.

Vapisen, jos kuulen tiedotteen myrskyistä.

 

Nestettä tulvii kaikista joista.

Vereni – se tahtoo ihmistä toista!

Ollapa lähekkäin, sylityksin.

Antakaa minun vain kärsiä yksin…

 

HYÖKKÄYS

 

Huomasin johtajan nyökkäyksen.

Se käynnisti raivoisan hyökkäyksen.

 

Potkuja. Pian olin heistä kai vainaa.

Elin, vaan tiesin nyt: elo on lainaa.

 

Peilillä etsin päästäni arvet.

Silloin vasta näin otsani sarvet.

PELKÄÄN

 

Minä outoja värejä pelkään.

Mistä vain voidaan puukottaa selkään!

Ei auta, jos turvaa vain luojaan.

Päätin panostaa kestävään suojaan.

Jo saappaisiin sipaisin lankin,

pian kipuan ohjaimiin tankin.

 

EI SAA NAURAA

 

Ei saa nauraa, jos teen jotain tyhmää.

Edustan herkkien hoopojen ryhmää.

Elämä on usein noloa farssia.

Askellan tangoa, kun kuuluu marssia.

 

KUULANTYÖNTÄJÄ

 

Kyllä kuulantyöntäjä myönsi,

että susi tuli, kun työnsi:

- Surkea ortopedia!

Ja paineet, jotka loi media!

 

LÄHDET VAIN

 

Lähdet vain siitä, päin kuntosalia,

kun tässä jumaloin, tahtoisin halia.

Sydän kun palaa, tarvitsen talia.

Fuck! Alan palvoa Kalia.

LYHYT ELÄMÄ

 

Lyhyt on elämä, mitätön tovi,

mainos vain – vaatisin showta!

Kun lopun, jää pikkuriikkinen lovi.

Senkin pian tasoittaa routa.

 

Kuinka sen osaisin kirkkaasti sanoa…

Elämä… Siitä niin juovun!

Sen nälkää olen, sen janoa.

Taistellen siitä vain luovun.

 

KULKUNI MÄÄRÄÄN

 

Luoja voi hyvinkin polkuni kivetä,

silti en aio tieltäni livetä.

Loppuun asti, ei puolitiehen,

hamaan loppuun on mentävä miehen.

 

Itseni siunaan, jos ei kukaan toinen.

Kulkuni määrään, en seuraa kuin loinen.

 

REALITEETTEJA

 

Kuristusotteella kohtalo hellii ja sitten vielä siivosti mottaa.

Kuoleman kentillä sotapojan haave: joskus vielä nain sitä lottaa.

 

HAUTAJAISPUHE

 

Räyhää rauhassa siellä.

Sitähän teit koko elämän ajan.

Meitä et enää kiellä.

Onnea matkaan, ylitse rajan!

Näin loppui ainainen kiusanteko.

Ei kuulu nyyh-nyyh vaan heko-heko.

TARVITSEN MIEHEN

 

Tarvitsen miehen, joka ei lyttää.

Muutenkin maailma vaatii ja soimaa.

Lempeä, luottava mies ei vain kyttää.

Haluan ammentaa rakkauden voimaa.

 

Haluan kasvaa ja hengessä varttua.

Latistaa mies, jolle olen vain narttua.

Kosketus kantaa - saa hellästi tarttua.

 

TEKISIT KERRANKIN

 

Tekisit kerrankin jotakin ajoissa!

Tai jos et ajoissa, kohtuuden rajoissa.

Pullaasi uunissa päiviä paistat.

Milloin et lykkää, niin silloinpa laistat.

 

HYMYÄT MINULLE

 

Olen vain rakkine, komeroon hilattu.

Niinpä niin, en ole laadulla pilattu.

Aiheutan häpeää tai sitten harmia.

Ei ole kunniaa, ei ole charmia.

Siltikin hymyät minulle noin,

vaatteetta seinällä, kun onanoin!

 

SIELLÄ HÄN ISTUI

 

Siellä hän istui totuttuun tapaansa,

joi jotain litkua, tuijotti napaansa.

Illasta toiseen, kostein poskin

elämänvirtaansa muisti, joskin

tuskin: se riivasi padoin ja koskin.

Hän tahtoi unohtaa, muistoiltaan vaihtua,

juoden ja juoden nesteenä haihtua.

 

KURTISAANI

 

Minä hukkasin rahat ja maani

sinun vuoksesi, oi kurtisaani!

Enää voin tässä seurata sivusta,

päivät täyttävät sieluni kivusta.

Minä luotin ja petyin, nyt lankean

alla elämän, niin, liian ankean.

LÄHDEN

 

Olen kai jokin variksenpelätti.

En ole mitään häneen nähden.

Tuo joku saatana naiseni selätti.

Komea, rikaskin… Tästäpä lähden.

Olkoon nainen nyt toisen elätti.

 

EROTTUA

 

Ehkä on viisainta yksin vain elää.

Silloin ei voi toisen voimia syödä.

Nuotin vierestä virteni helää.

Lahjoitan pois, vaikka pitäisi myödä.

 

Vieläkö sinussa muistomme pysyvät?

Tahdotko unohtaa? Olinko suotta?

Nyt tuota kaikki soluni kysyvät.

Jos olin, kituvat ne, monta vuotta.

 

VIRTTYVÄ VIRTUOOSI

 

Olen jo virttyvä virtuoosi,

antanut kyllin, ja saanut.

Kadehdi en, kun käyn kartanoosi.

Omani peittävät raanut.

Saavutus - tunnen sen, tiedän myös hintansa.

Elämä minulle paljasti rintansa.

Iloitkaa! Nauttimaan tänne on tultu.

Tiedän sen, olenhan jumalten kultu.

ONNETON VAPPU

 

Kun vihdoin tokenin vapusta,

löysinkin itseni rapusta.

OK. Vaan kädessä kapusta!

Voi viinaa, olin siis mokannut!

Olin tuon illan vain kokannut,

kun toivoin: olisin rokannut.

 

TÄMÄ RUNONI EI OLE HELMI

 

Tämä runoni ei ole helmi.

Enää ei ajatus juokse ja telmi.

Kyvytön olen, lyyrinen kelmi.

 

Ennen pulppusin. Ajatus kulki.

Nyt taas en saa oikein mitään julki.

Auon vain päätäni. Kuka sen sulki?

 

VAI OLET ONNELLINEN

 

Vai olet onnellinen.

Harmillista,

silloin en voi mitenkään

lohduttaa sinua.

KESKIPITKÄT

 

KAIPAILEN MANDIA

 

Kaipailen Mandia,

lääketieteen kandia.

 

Kun olin viemässä veikkausta,

hän kohensi kassalla meikkausta

ja samalla valmisti leikkausta.

 

Hän lupasi suukon,

jos lainaisin puukon.

 

Mandi niin mieltäni painaa.

Voikohan häneen luottaa?

Takaisin ei tuo tuo lainaa,

ja saan siis myös suukkoa uottaa.

Ja potilaastakin tuli kai vainaa.

 

SOKKOTREFFIT

 

Arvaa en, mitähän tästäkin sukeutuu.

Naiseni karmean oudosti pukeutuu.

Oletan: johonkin jengiin tuo lukeutuu.

 

Ujona en ole sokkotreffejä koittanut.

Mutta nyt olen, siis itseni voittanut.

Fanfaarin ansaitsen, liekö ken soittanut?

 

Hevosen aina saan pysymään loimissa,

vaan olen ymmällä naissuhdetoimissa.

Töissäkin olen vain puolustusvoimissa.

 

Ei sovi miehen liikoja vaatia,

kriteerilistoja naiselle laatia,

savoksi ainut: ”Ee sukupuoltaatia”.

 

Tammaakaan ei kuulu katsoa kavioon.

Jotta saan puolison seuraksi Savioon,

tarvitsen naista, on mentävä avioon.

 

Tv:ssä matsi: vois ”Olutta!” hihkaista…

Onhan se rakkaus imelän pihkaista,

vaan olkoon: kaipa voin hänetkin vihkaista.

JOS ETSIT YSTÄVÄÄ

 

Jos etsit ystävää, ei toimi ankaruus.

Ystävyyttä ei vahvista sankaruus.

Katso ystävä, jolle voit olla

likimain ääretön, väliin taas nolla.

 

Ystävä hurraa, jos säkenöit keikoilla.

Ystävä rohkaisee, kun olet heikoilla.

 

Vapaudenkaipuusi merkitys tunnusta:

ystävän luona voit luopua hunnusta.

 

Ystävä - se se on arvoista arvoin.

Tosi ystävän löytää vain harvoin.

 

TULIPA VASTAAN

 

Tulipa vastaan veikeä juoja,

kelpo ruoja.

Huulilla puteli, sielunsa suoja,

voihan luoja.

Aromi muu kuin Channel tai kaneli.

Katsoi silmiin, nimensä saneli,

lausui runoa, euroja aneli.

Rehdisti, herrasmiehiksi käyttäytyi.

Sittemmin herkkänä muistona näyttäytyi.

 

Hellyinkö? En, meni suhteemme pieleen.

En jäänyt hänelle samoin mieleen.

ENNEN, KUN MÄ TEITÄ POLJIN

 

Ennen, kun mä teitä poljin,

hienostelin kultasoljin.

Näytin: olen toista maata,

tavallist’ en pitää saata.

 

Tuon kun huomas’ rahvas kansa,

vaihtoikin se vaatteitansa.

 

Kultasolkeen kansa siirtyi,

Mieleen uusi aate piirtyi.

Vintille kun nousin vaivoin,

rahvaan asun esiin kaivoin!

Näytän nyt: oon toista maata,

tavallist’ en pitää saata.

 

KIUSATTU

 

Eettinen olen, aina myös siveä.

Sielu on lämmin, ei sydänkään kiveä.

Silti saan nauttia ilkeistä pistoista.

Syntini poimitaan aina arkistoista.

Nimeni löytyy vain mustista listoista.

 

Pää painuu, juttelen aina vain aremmin.

Tekisin mitä vain, mitä vain paremmin.

Mikä voi alhosta maineeni nostattaa?

Suosion ostan, jos joku vain ostattaa.

Kauneinkin eleeni heitä vain kostattaa.

 

Tahtoisin yhteydentunnetta vaalia,

kimppakyytiini matkaajaa haalia.

Yhteydentunne. Sen ehkäpä luonkin,

kun nolostun, muille niin riemua suonkin.

Miettivät mielissään: ”Näimme taas tuonkin…”

 

OTSAANSA PUISTAA

 

Hän katsoo minua, otsaansa puistaa.

Onneton toisen näin raiteiltaan suistaa.

Tästedes juttumme – ei se voi luistaa.

Tällaisen kipeän ihminen muistaa.

 

Hakeudun porukkaan, mukamas rento.

Elämän tatsi on saatanan hento.

Tuntuu: pian alkaa taivaaseen lento.

 

Hymyilen toisille: hauskoja huulia.

Romeo kuoli. Eläköön Julia!

MINÄ LUPAAN VAIN

 

Sinulle en voi onnea taata,

siihen voimani eivät riitä.

Minä lupaan vain viljellä maata.

Viikatteella ei kaksista niitä.

 

Olen pisara, laajat on mannut.

Joskus tuntuu tuo musertavalta.

Usein voimaton olen, taas pannut

kaiken siemeniin - maalla on valta.

 

Unelmissa voin vuolla kultaa,

sosieteettimme samppanjaa kittaa.

Mutta arjessa - nielussa multaa -

ottaa kärsimys miehestä mittaa.

 

Yksin maa yltää lännestä itään.

Yksin mies itkee, kun löytyy rajat.

Siksi lupaa en, en paljon mitään,

paitsi elää, ne yhteiset ajat.

TAIVAS JA RUNO

 

Taivas ei runolle arvoa suo.

Runo on maallista, valuu pian hukkaan.

Sanaton viestintä, aatosten vuo…

Suottako synnyin ja puhkesin kukkaan?

 

Helvetti, sinäkin, kuollut enomme,

muistathan yhteiset kirkonmenomme!

Muista myös minulta muutama riimi

ja perusta taivaaseen runoilutiimi.

Sitten kun mietin ”tubi or not tubi”,

valmiina vartoisi faniklubi.

ÄLÄ LUE TÄTÄ IKINÄ

 

Älä lue tätä ikinä,

sillä tähän on ladattu

parapsykologista energiaa,

joka tekee sinut riippuvaiseksi

minun suosiostani.

Jotta selviät lievin oirein,

on vielä viimeinen tilaisuus jättää kesken.

 

Et voi jälkikäteen ainakaan väittää,

ettei sinua olisi varoitettu.

Nyt

se malja on juotu.

 

PITKÄT (SANOITUKSET)

ON OSANI KAUAN AINA ODOTTAA

 

On osani kauan aina odottaa,

vaikka huuleni kuumat vain sua janoaa!

Kun matkaan sinne jonnekin,

yksin tään janon tunnistan,

ja karttalehden, jonka kanssa suunnistan.

 

On vaikeaa mun tarkoitusta oivaltaa,

kun aikaa taikka paikkaa ei voi aavistaa.

Sinä jossain etenet,

ja jostain seuraas hakeudun.

Hetkeksi suljet syliin minut, kolhitun.

 

     Tarkoin tiedän, kuinka yksin kuljen suolla,

     jossa saattaa upottaa.

     En yksin pitkospuita huolla,

     kaipaan auttajaa.

     Tahdon rohkeasti sinut suolleni taluttaa.

     Niin haluttaa.

 

Ei odotus ja kaipaus ole elämää.

Kaikki puolitiehen täten aina vain jää.

On kyllä haaveita,

vaan kuinka niitä toteuttaa?

Ei maailmasta oikein mitään irti saa.

 

Sun kauttasi vain taidan tekohengittää,

vaan joka kerrasta tuore, kaunis muisto jää.

Tahtoisin tehdä ratkaisun,

olla sun ja rakastaa.

Vaan tahtosi, en sitä taida aavistaa…

 

     Tarkoin tiedän, kuinka yksin kuljen suolla,

     jossa saattaa upottaa.

     En yksin pitkospuita huolla,

     kaipaan auttajaa.

     Tahdon rohkeasti sinut suolleni taluttaa.

     Niin haluttaa.

 

EN OLE TUOLLAISTA AIEMMIN NÄHNYT

 

En ole tuollaista aiemmin nähnyt.

En pysty mieltämäänkään vastaavaa.

Aisteilla näillä keskityn aistimaan elämässä,

minkä taas tarjoat tässä.

Valun vuoksesi laavaa.

 

Sinä vain saavuit jostakin tähän.

Niin unissani usein tapahtuu.

En silti uskonut maailman voivan nauraa.

En ole hukkakauraa,

peltoosi kai mahtuu?

 

     Sinä olet kanava,

     jonka kautta virityn

     uskomaan kaikkeen hyvään,

     myös onneen lähestyvään.

 

Ihmeitä maailma on siis luonut.

Ei vaadi unta, että näkee sen.

Näin elän täydesti, imen voimaa hymyävästä,

hakeudun tämän tästä

tuntumaan viehkeyden.

 

Et ehkä ikinä saa sitä tietää,

en myönnä täysin voimaa tunteiden.

Voi, kuinka olet luonut uutta merkitystä,

ja tuonut viehtymystä

matkalle ihmisen!

 

     Sinä olet meteoriitti,

     jossa opinnot eivät 

     todella merkitse mitään.

     Sielua vain hellitään.

 

     Sinä olet kohtalo,

     jonka valita saa,

     jos on valmis tuntemaan tunteen.

     Teen sen. Ja tunnen sen, kun teen.

 

HEI SINÄ, OMA UKKONI

 

Hei sinä, oma ukkoni,

olet rakas, mutta myös tukkoni.

Vaikuttaa pahoin naiseen

juuttua kiinni sinunlaiseen

muuta kuin aivan tietyksi aikaa.

Maailma kutsuu. Ja siinä on taikaa.

 

                      Tottahan itseesi sen verran luotat,

                      että kun siivosti naistasi uotat,

                      palkaksi kerran, ansion mukaan, takaisin saat.

                      Kaihoten kotona kun istut illoin,

                      voit siirtää mietteesi kulkuuni silloin.

                      Tiedät: nyt naisesi näkee… miehet ja maat!

                     

Hei sinä, minun omani,

minulle kuuluu tämä lomani.

Huomaan taivaankin lähtöä puoltavan.

Sun arvaan kyyneltä suoltavan.

Kuulethan, kuinka jo kutsu raikaa?

Maailma kutsuu. Ja siinä on taikaa.

 

                      Tottahan itseesi sen verran luotat,

                      että kun siivosti naistasi uotat,

                      palkaksi kerran, ansion mukaan, takaisin saat.

                      Päiviä matkan ei arvata saata,

                      tai öitä, missä tai kuinka saa maata.

                      Tiedät: nyt naisesi näkee… miehet ja maat!

 

Hei sinä, miehistä tutuin,

joskus voin viihdyttää kivoin jutuin.

Paljastan kaiken, sulle vannon,

jokaisen oton ja joka annon.

Joku lie neuvonut: kaikkea naikaa.

Maailma kutsuu. Ja siinä on taikaa.

 

                      Tottahan itseesi sen verran luotat,

                      että kun siivosti naistasi uotat,

                      palkaksi kerran, ansion mukaan, takaisin saat.

                      Kerran toteutan takaisin paluun.

                      Aikansa vie, että kasvan sen haluun.

                      Tiedät silloin: naisesi nähnyt on miehet ja maat.

 

OLEN YMPYRÄ, JOKA SULKEUTUU

 

Olen syntynyt tähtien alla,

juuri oikeiden. Siksi niin loistan.

Vaikka katson vain vilkaisemalla,

vaiti rakkaudenkutsua toistan.

Minä olen vain kristalliviini,

mutta väkevää juomista aivan.

Kaikki pyrkivät ajatuksiini,

saamaan lohtuni keskellä vaivan.

 

                      Olen ympyrä, joka sulkeutuu,

                      jota hartaasti, hartaasti luotiin.

                      Minun aurani tuulessa kulkeutuu

                      kauas. Tulin jo lapsena muotiin,

                      ja rakkauden nostin rinnasta pintaan.

                      Juuri kaikkien mielimään kohtuuhintaan.

                      Olen mahtava kuin itse Neuvostoliitto.

                      Sirpin sain. Käy se: rakkauden viljan niitto.

 

Minä sallin sen, että sä lemmit

mua aivan kuin Israel maataan.

Vaikka ylevyyttäni emmit,

kutsuu rauha, se luonani taataan.

Minä rakkautta tuonen ja vienen,

kaiken sen taivaan vallat suovat.

Kaipa iäinen mysteeri lienen,

mua kaihoten enkelit juovat.

 

Saa. Kyllä minua saa palvoa.

Saa. Kyllä minua saa koskea.

Saa. Kyllä sivellä saa toista poskea.

Saa. Kyllä suudella saa - ja öitä vuokseni valvoa.

 

Juice, Hector - ne laulavat mulle.

Leevi pahoin jäi kaikessa kesken.

Puolikuun aikaan väreilen sulle.

Annan perinnön, en tuskaa lesken.

Tämä elämänpeli näin maistuu.

Nautin, nautin - ja kyllä sen huomaa.

Kun mä katson, sun sielusi paistuu.

Kulon sammutan, kun juot mua, juomaa.

 

                      Olen ympyrä, joka sulkeutuu,

                      jota hartaasti, hartaasti luotiin.

                      Minun aurani tuulessa kulkeutuu

                      kauas. Tulin jo lapsena muotiin,

                      ja rakkauden nostin rinnasta pintaan.

                      Juuri oikeaan kohtuuhintaan.

                      Olen mahtava kuin itse Neuvostoliitto.

                      Vasaran sain. Käy se: rakkauden hedelmän siitto.